Rampe on jälleen kerran epäpuhdas, vuoden sisällä neljättä kertaa. Vaikka Rampesta piti tulla käyttöhevonen vielä vuosiksi tällä kengityksellä, ei siitä tule. Vuosi on minusta kohtuullinen aika seurata, tapahtuuko muutosta. Muutos tapahtui hevosen kavioissa ja liikkeessä, mutta epäpuhtausjaksoja se ei vähentänyt.
Vaikka päätös oli raskas, on tämä Rampen kannalta paras ja reiluin vaihtoehto. Se ei kärsi lopettamisesta, se ei ajattele samalla tapaa. Sen sijaan se kärsii siitä, että se on kipeä. Se, että tiedän tekeväni hevosen parhaan mukaan, auttoi minua päätöksessäni.
Soitin tänään klinikalle. Soitan vielä huomenna uudelleen, sopiakseni lopetuspäivän. Todennäköisesti se tulee olemaan ensi viikon perjantai. Siihen saakka haluan olla Rampen kanssa mahdollisimman paljon. Sitten, kun Rampea ei enää ole, jäävät jäljelle enää muistot. Mutta en halua miettiä sitä ihan vielä, vaan ottaa päivän kerrallaan.
